Liian aikasin lähit pois

Miks nuoret lähtee aina liian aikasin pois?

En ikinä tuu unohtamaa sua ja oot mun enkeli , ehkä sullon parempi olla sielä jossain :(<3

RIP 1989-2012 <3

oon ylpeee

Oon tosi ylpee tänää ittestäni! Olin kokonaisen päivän koulussa ja mulla ei tullu kertaaaka oloa "haluan kotiin". Meni kerranki koulussa hyvin muttei kannata iloita koska kumminki huomenna tipahtaa mutta jäi tosi hyvä fiilis ja innolla oottaa huomista , toisaalta pelkään ku yks päivä on hyvä toinen on pahempi. Mutta hyi toi kylmyys :s

lunta..

Tänää satanu lunta jee....<3 Siel on lämpöasteita eli tästä alkaa helvetti kun ei saa rauhassa kävellä kun joku heittelee lumella perässä...Huomenna kakstuntia koulua jea , menee toivottavasti nopeesti kyllä se menee , sitte on viikko koulussa ohitettu ja alkais se rennonpi osa ja se kun saa olla rauhassa...

10.1 / Kipeenä

Tänää ei ollu koulua tai no olin kipeenä , aamulla heräsin oli ihan julmetun paha olo ja kurkku kipee ja naama turvoksissa ja kävin siitä sairaalassaki sitte , ja muuten oon vaan levänny. Huomenna taas vaihteeks koulu (äiti pakottaa) koska mulla ei oo kuumetta ja ei oo enää niin kauhee olokaan.  Mulla on ihan rauhallinen mieli , toisaalta pelottaa ihan kauheesti millanen päivä on taas vaihteeks tulossa.Yleensä kun loppuviikkoa kohti mennää kaikki rupee olemaan jo väsyneitä eikä jaksa heittää paskaa niskaan ja se on mulle vaan hyvä. Aamu alkaa rauhallisissa merkeissa kaheksalta ja sillon oikeestaan saa olla rauhassa. Se onni tässä kympissä on se että neljä päivää viikossa (perjantaina tetti) niin ei tarvii niin useesti olla sielä.

Kyllä se siitä huomenna , toivottavasti pitkä päivä toivottavasti jaksaa ja sitte torstai onki semmoi lyhkänen ja sitte taas jaksaa oottaa hyvä mieli , ei koulua ja viikonloppu häämöttää :) Ei saa vaipua epätoivoon , kyllä tää tästä joskus.

Yhtä helvettiä

Oli pakko tulla puhelimella purkamaan tänne jo tän päivän juttuja.....Koulu alko klo 8.15 ja tähän asti mä sen kestin.....oikeestaan kaikki alko jo koulumatkalla ku näin bussiin astuessa heti yhen kiusaajan naaman , vaikka se ei sanonu mitään mun sisällä tulk kauhee olo ja kuohahti kunnolla. Kaikki alko alussa hienosti kunnes pian taas vanha tuttu kaava alko toistumaan...jengi kyselee kysymyksiä ja joko ne on tyhmiä tai tahalleen luulee etten mä tajua niiden piilovittuilua mua kohtaan.Meni aikaa kunnes yls luokamme oppilas rupesi tuijottamaan ja muut alko kuiskimaan ja ihmettelemään ja yks niistä sano " et sitte voinu yhtään lihottavampia kuteita voinu pistää päälle ja kai sä tajuat että sun päällä jätesäkkikin on ruma tai on se jätesäkkiä sua kauniinpi" ja pakosta tuli kyyneleet ja jälleen kerran kävelin ulos ja en halua mennä takas en ikinä , kotona odottais loputon selittely miksi et ole koulussa? Myös tän päivän esitelmä saattoi vaikuttaa mun päätöksiin , pelkäänhän mä niiden pitoa ihan helvetisti koska siitä olis seurannu vaan paskanheittoa......

Whats going on..

Tämä video saa tunteet pintaan, olispa yhtä rohkee että vois kertoa ja pystyis kertomaan asioista suoraan mutta kun ei ole....En kaipaa kommentteja ihmisiltä jotka tulee sanomaan kyllä se siitä , ajan kanssa.

Keskiviikko 4.1

Ensimmäinen koulupäivä loman jälkeen. Edellisyö meni valvoessa ja miettien sitä kuinka kamala seuraava päivä mahtaisi olla. Kello on vähän ennen kahdeksaa on pimeetä ja koulun piha on luminen , fiilis oli jotenki hyvä mutta siihen ne kaatu , kun avasin koulun oven ja kävelin portaat ylös ja näin ensimmäiseks kaikki ihmiset joita vihaan eniten tässä maailmassa jokainen tuijotti ja katto mua halventavalla ilmeellä. Ajatus siitä mitä tästäkin tulis. Päätin kävellä suoraan neloskerrokseen luokan eteen odottaman että tunti alkais.

Tunti alko rauhallisesti ja opettaja poistu hetkeks , kaikki kääns katseensa muhun ja rupes valittamaan ja pian siinä oli nimittely käynnissä ja osa otti tavaroita pöydältä , en vaan voinnut olla enää siinä ja päätin lähteä luokasta pois....jälleen kerran yks uus poissa olo.

Sen jälkeen menin ulos , mettäpolulle ja mietin etten enää koskaan mee takas , mua hävetti ja nolotti kuinka lapsellinen oon ja miten mä oon heikko ja en kestä mitään. Päätin kerätä rohkeutta ja menin takas..ruokailun aikaan, siitä tietysti lähti juttua taas "Iida tuli vaan tänne syömään kun ei saa kotona ruokaa" "oho Iida on koulussa" . Loppupäivä meni niiden heittoja kuunnellessa ja siinä toivossa että kello olis pian kolme ja pääsis kotiin..

Torstai 5.1

Kaikki alkoi hienosti, ensimmäinen tunti meni hyvin ja sen alku , mielessä koko ajan oli ajatus "tänään menee liian hyvin ollakseen totta". Kukaan ei kommentoinut mihinkään asiaan ja sain olla rauhassa. Ensimmäisen tunnin jälkeen alkoi koko lukuvuoden ensimmäinen hyppäri ja alitajunnassani pelkäsin sitä miten tulisi käymään. Aloitin lenkkeilyn ja kävelin luonnossa yksin kuinka rauhoittavaa. Kaikki meni hyvin siihen asti kun päätin poiketa läheisessä kaupassa ostamassa karkkia. Törmäsin ovella pariin kiusaajaan ja he alkoivat heti  sanoa kuinka olen ruma ja karkki vaan pilaa ulkonäön ja jotain he huutelivat perään...En jäänyt kuuntelemaan.

Pääsin pikkuhiljaa koululle , olin unohtanut kaikki ne pahat sanomiset ja ajatellut "niinhän sen kuuluu minulle sanoa". Istuin yksin koulun pitkällä käytävällä ja näin että kiusaajani astuivat sisään , tunsin sen että kohta alkaa taas kauhea moittiminen ja pian he asettuivat ympärille ja mietin päässäni jälleen kerran "mä en selviä tästä". He alkoivat kysellä ja tuuppia ja pian yksi koulumme opettajista saapui ja hän näki tilaanteesta vain sen osan kun makasin maassa ja hän luuli että olin kaatunut ja en saanut suustanu sanaa sen itkun keskellä....


Tossa tuli kommentti edelliseen että kerro asiasta ja näin...Tiedän että on säälittävää olla kertomatta, mutta olen oikeasti maailman ujoin ihminen ja en saa sanaa suusta koskaan ja en osaa puhua asioista ja olen joskus myös kertonut opettajalle mutta se hoitui pienen puhuttelun jälkeen ja siihen se lakkasi hetkeksi mutta tuli takasin kahta kauheampa.

Kiusatun Arki

Kerron itsestäni olen siis 16-vuotias tyttö Helsingistä ja nimeni on Iida. Olen tällä hetkellä opiskelemassa 10.luokalla , jotta saisin asiani parempaan kuntoon. Olen kärsinyt koulukiusaamisesta jo koko peruskoulun ajan ulkonäöllisistä syistä ja siitä että olen ujo ja erillainen kuin muut. Kiusaamisesta en ole koskaan oikeen uskaltanut kertoa perheelleni , koska he pitävät itsestään selvänä että heidän lapsella on kaikki hyvin ja heidän lapsella ei voi olla asiat koskaan huonosti , käyvät töissä ei ole ollut koskaan aikaa kuunnella.

Kiusaaminen alkoi ala-asteella , kolmannella luokalla. Ihan kauniina kevät päivänä ja linnut lailoi. Muistan aina sen kun istuin yksin ja ajattelin missähän muut on niiden piti tulla jo. Pian muut ilmestyi paikalle ja ihmettelin miksi kukaan ei halunnut tulla seuraani. Menin pian heidän luoksensa ja henkilöt alkoivat katsoa minua siihen tyyliin "mitä sä tulet meidän seuraan". Olin sen kerran heidän seurassaan , kului päiviä ja viikkoja ja huomasin että olin eristäytynyt koko porukasta ja yhtenä aamuna he rupesivat sanomaan "miksi tuijotan heitä". Ei se kiusaaminen ollut vielä siinä vaiheessa pahaa. Mitä nyt aina joskus joku rinnakkaisluokan kaksi tyttöä mulle sano asioita kuinka pukeudun rumasti ja syytteli mua kaikesta. Meni vuosia ja olin aina vaan yksin ja ihmiset alkoivat tuijottaa ja sain koko ajan satunnaista kuittailua omasta elämästä.Pian tuli se aika jota pelkäsin eniten yläasteelle siirtyminen.Sielä kiusaaminen puhkesi kunnolla kukkaan ja huomasin kuinka huono olin kaikessa ja rupesin syyttelemään itseäni siitä , mua saa kohdella huonosti koska eihän millään ole väliä ihan sama jos mua ei olis. Kaikki on vaan niin. Mun päälle kaadettiin vesiä ruokalassa ja mua haukuttiin ja sillon mun kiusaaminen ei ollut vielä fyysistä. Mulla oli kuitenki omassa elämässä joitakin kavereita pian hekin kääntyi mua vastaan. Olin koko koulun kiusattu , ja opettajat kuulivat asiasta ja siitä pidettiin keskustelut muttei se mitään auttanut. Se vaan paheni ja mua pidettiin vaan pellenä ja aina mitä ikinä teinkään pidettiin aina lapsellisena ja siitä alettiin kiusata ja koko aika liikkui huhuja musta.

Nykytilanne on vaan mennyt pahempaan...kesällä ajattelin kun meen kympille ei sielä kukaan mua enää jaksa kiusata ja ihmiset on kasvaneet. Sielä on satunnainen porukka jotka on myös mennyt siihen että mua lyödään.Oon ujo tyttö , pelkään kertoa ja haluan vaan salata, lintsaamista ja se kiusaaminen ei enää hetkauta oon niin tottunut ja haluisin siks kertoa seuraavasta postauksesta lähtien minkalaisia mun viikot oikeesti on ja mitä käyn tällähetkellä läpi se auttaa, masennus ja kaikki kuoleman ajatukset käyvät päässä lähes päivittäin