Kiusatun Arki

Kerron itsestäni olen siis 16-vuotias tyttö Helsingistä ja nimeni on Iida. Olen tällä hetkellä opiskelemassa 10.luokalla , jotta saisin asiani parempaan kuntoon. Olen kärsinyt koulukiusaamisesta jo koko peruskoulun ajan ulkonäöllisistä syistä ja siitä että olen ujo ja erillainen kuin muut. Kiusaamisesta en ole koskaan oikeen uskaltanut kertoa perheelleni , koska he pitävät itsestään selvänä että heidän lapsella on kaikki hyvin ja heidän lapsella ei voi olla asiat koskaan huonosti , käyvät töissä ei ole ollut koskaan aikaa kuunnella.

Kiusaaminen alkoi ala-asteella , kolmannella luokalla. Ihan kauniina kevät päivänä ja linnut lailoi. Muistan aina sen kun istuin yksin ja ajattelin missähän muut on niiden piti tulla jo. Pian muut ilmestyi paikalle ja ihmettelin miksi kukaan ei halunnut tulla seuraani. Menin pian heidän luoksensa ja henkilöt alkoivat katsoa minua siihen tyyliin "mitä sä tulet meidän seuraan". Olin sen kerran heidän seurassaan , kului päiviä ja viikkoja ja huomasin että olin eristäytynyt koko porukasta ja yhtenä aamuna he rupesivat sanomaan "miksi tuijotan heitä". Ei se kiusaaminen ollut vielä siinä vaiheessa pahaa. Mitä nyt aina joskus joku rinnakkaisluokan kaksi tyttöä mulle sano asioita kuinka pukeudun rumasti ja syytteli mua kaikesta. Meni vuosia ja olin aina vaan yksin ja ihmiset alkoivat tuijottaa ja sain koko ajan satunnaista kuittailua omasta elämästä.Pian tuli se aika jota pelkäsin eniten yläasteelle siirtyminen.Sielä kiusaaminen puhkesi kunnolla kukkaan ja huomasin kuinka huono olin kaikessa ja rupesin syyttelemään itseäni siitä , mua saa kohdella huonosti koska eihän millään ole väliä ihan sama jos mua ei olis. Kaikki on vaan niin. Mun päälle kaadettiin vesiä ruokalassa ja mua haukuttiin ja sillon mun kiusaaminen ei ollut vielä fyysistä. Mulla oli kuitenki omassa elämässä joitakin kavereita pian hekin kääntyi mua vastaan. Olin koko koulun kiusattu , ja opettajat kuulivat asiasta ja siitä pidettiin keskustelut muttei se mitään auttanut. Se vaan paheni ja mua pidettiin vaan pellenä ja aina mitä ikinä teinkään pidettiin aina lapsellisena ja siitä alettiin kiusata ja koko aika liikkui huhuja musta.

Nykytilanne on vaan mennyt pahempaan...kesällä ajattelin kun meen kympille ei sielä kukaan mua enää jaksa kiusata ja ihmiset on kasvaneet. Sielä on satunnainen porukka jotka on myös mennyt siihen että mua lyödään.Oon ujo tyttö , pelkään kertoa ja haluan vaan salata, lintsaamista ja se kiusaaminen ei enää hetkauta oon niin tottunut ja haluisin siks kertoa seuraavasta postauksesta lähtien minkalaisia mun viikot oikeesti on ja mitä käyn tällähetkellä läpi se auttaa, masennus ja kaikki kuoleman ajatukset käyvät päässä lähes päivittäin